2013/11/04

vettä

:s | via Tumblr

Marraskuussa koittaa kärsimättömyys. Pimenevästä lokakuusta selvittiin, mutta tilalle tuli entistä pimeämpi marraskuu. Marraskuu, mikä osuva nimi. Kaikkihan on nyt kuollutta. Lehdettömät puut, harmaata on mutainen maa ja pian varmaan loskakin, taivas ei enää sinerrä, aurinko on lakannut säkenöimästä. Pimeä ehtii saapua ennen kuin on tullut edes valoisaa. Joulukuu on enää kolmen viikon ja kuuden päivän päässä - niin lähellä mutta niin pirullisen kaukana. Istun sisällä ja katson ulos. Lamppu valaisee pimeyttä. Sisälläkään ei kasvit tunnu kasvavan, kukka ikkunassani tekee kuolemaa. Sade ei kuitenkaan enää paiskaa itseään ikkunaan. Ainut, mikä ei kuole ja muutu mustaksi edes marraskuussa, on se soma, lämpöinen tunne kun ajattelee rakkaitaan. Ajatuksella on suunnattoman suuri vaikutus, hymyllä hämmästyttävä voima. Hentokin hymynkare rentouttaa kasvolihakset ja päivästä on yhtäkkiä tullut sekunnissa parempi. Muistakaa ihania ihmisiä elämässänne: äitejä, isiä, mummeja, ukkeja, vaareja, mummuja, mummoja, setiä, tätejä, kummeja, kaimoja, kavereita, poikaystäviä, tyttöystäviä, naapureita, työkavereita, opettajia, bussikuskia, koiranulkoiluttajia, kaupanmyyjiä, postinkantajaa, lehtimyyjiä, kirkuvia kakaroita ja kissankarvaisia keräilijöitä. Kuka tahansa voi tehdä päivästäsi paremman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!