2013/02/17

Tumblr_mhk50mdcrr1rikw2vo1_500_large

Saavuin tänään perheeni kanssa lämpimälle saarelle keskelle Atlanttia. Tämän hetken koti on karun, mutta kauniin saaren vuoren rinteellä. Talo on hieno ja hyvin varusteltu. Lento meni hyvin, nukkuessa pääosin. Kaikki matkalaukut löytyivät ja ihanat kesävaatteet ja niiden pastellivärit rantautuivat vaatekaappiin. Tulevina päivinä ne pääset aurinkoon. Valohoito tekee hyvää. Olin hyvin epäkiinnostunut tätä lomamatkaa kohtaan, mutta muutamaa päivää ennen innostuin lämpimään lähtemisestä. Ehkä mielenkäännytyksestä saa kiittää eniten toista puoliskoani, sitä rakasta ihmistä. Suurin syy haluttomuudelleni lähteä olikin juuri rakkaan jättäminen kylmään Suomeen. Olisin halunnut ottaa pojan mukaani ja lekotella yhdessä auringon helliminä rantahietikolla pienen tuulenvireen alati leyhyttäen hiuksia. Nukkua sylikkäin ja herätä valoisaan aamuun. Istua rannalla, pitää toista kädestä ja katsella, kun suuri kultainen auringonpallo vajoaa sulaen mereen... Ehkä tämä mun unelmien matka vielä joku päivä toteutuu. Tällä matkalla kuitenkin keskityn pelkästään ihoni tummentamiseen, hiusteni vaalentamiseen ja akkujen latautumiseen. Kyllä sitä vielä kotiin rakkaiden luo ehtii...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!