2013/01/27

Tumblr_mh95n1pi5o1r7wm2ho1_400_large

Mitä pitäis tehdä, kun asiat omassa päässä ja toisen elämässä on ihan sekasin ja ylösalasin? Miten jaksaa pysyä positiivisena ja toisen tukena, kun iteki kokee tarvitsevansa sitä. Miks sitä vaan jaksaa esittää, että kyllä mä pärjään, vaikkei pärjäiskään? Onks ihminen vaan ohjelmoitu toimimaan näin ylpeästi? Pelottaako meitä vaan se, että tulee leimatuks heikoiks, ku joskus tulee hetkiä, jollon ei vaan millään jaksais ja haluais vaan räjähtää ja luovuttaa. Mistä löytää voimaa? Oon huomannu, että sitä saa ihan etsimättäkin. Mutta miten sitä voi riittää niin paljon? Miks aina jaksaa ponnistaa, vaikka on ollu ihan pohjalla. Mistä saa apua, jos ei jaksakaan...

Ehkä sitä kumminkin jaksaa siks, että on halu elää. Halu kokea, tuntea ja toimia. Ja halu rakastaa. Sen suurempaa halua ei olekaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!