2012/11/25

love is seeing imperfect person perfectly

Tumblr_me1ks37s7m1ryc5jvo1_500_large

Mulla on niin erilainen olo kuin ikinä. Jos viime kesän alussa ei olis tapahtunu yhtä mun elämän ihanimmista tapahtumaketjuista, bloggailisin nyt varmastikin pikkujouluasuista, the naked truth:sta sekä toiveista ja unelmista, jotka liittyy johonkin sellaseen, mitä mulla ei vielä ole. Bloggailisin kaikesta siitä materiasta, josta niin monet tulee onnellisiksi. Niin mäkin ennen. Varsinkin vuosi sitten ulkonäkö oli mulle tärkee. Oli myös kivaa ajatella hankkivansa ja sitten hankkia kavereille ja muille tärkeille ihmisille tavaroita, jotta ja koska ne tulis niistä iloisiks. Onhan se kiva välillä jotain ostaakin, mut eikö se riitä, että sanoo välittävänsä, on mukana jokapäiväisessä elämässä ja haluaa toiselle vain hyvää.

Mä en kaipaa oikeestaan mitään tästä länsimaisesta materialistisesta maailmasta. Siks tää bloggailukin on jääny. Mä kaipaan vaan sitä yhtä ihmistä, joka on pelkällä olemassaolollaan ja rakkaudentunnustuksillaan saanu mun koko elämän ylösalasin. Tää viimenen reilu puol vuotta on menny niin nopeesti, mut kuitenkin musta tuntuu että oon jääny toukokuuhun 2012. Mulla on niin vahvoja ja kauniita muistoja, joita elän uudestaan joka ikinen päivä.

Tiedän, että oon ansainnu kaiken tän onnen, mitä mun kohdalleni on sattunu. Mut silti musta tuntuu, että en oo tehny sen eteen mitään, se on vaan tipahtanu mun eteeni ja oon osannu ottaa ja pitää siitä kiinni. Mä oon liian tottunu siihen, että mun täytyy nähdä suurta vaivaa sen eteen, mitä haluisin saada. Mut eihän rakkautta tartte ansaita. Se kuuluu meille kaikille ja sitä pitäis saada täysin pyytämättä ja jopa ajattelematta. Kukaan ei elä ilman rakkautta, toisten ihmisten olemassaoloa.

Tumblr_me1jw2pjrr1r4l5d7o1_500_large

Sitäkin mä välillä mietin, että miten just mun kohdalle on sattunu niin paljon onnellisia ja ihania asioita. Enhän mä oikeestaan ole sen ihmeellisempi kuin kukaan muukaan tällä planeetalla. Ehkä mä sitten vaan oon syntyny niiden kuuluisten onnellisten tähtien alla. Mulle on hirveen tärkeetä se, että se onni ja rakkaus, mitä saan, on pysyvää. Kuvittelin pienenä, että sen oikean löytäminen on helppoa. Että se tapahtuu niin kuin elokuvissa. Sitten mun maailmaa rupes ympäröimään kaikki spekulaatiot siitä, että tuunkohan mä kuitenkaan saamaan elämääni ketään, kun kukaan ei mua 12-vuotiaana vielä halunnu. Sitten "viimein" 15-vuotiaana löysin mun teinirakkauden ja uskoin tosi vahvasti, että se kestää. Se toinen oli eri mieltä. Suhde loppui ennen kuin ehti alkaakaan, mutta sai mut tajuamaan, mitä asioita mä oikeesti arvostan elämässä. Oon kaikesta huolimatta ilonen, että niin kävi.

Näistä viimesestä seitsemästä kuukaudesta mun pää pursuaa kaikkia ihania ja mahtavia adjektiiveja, joilla voisin sitä kuvata, mutta yhtäkään tarpeeksi voimakasta sanaa en saa puserrettua ulos aivoistani. Eikä mun tarvii. Ei mun tarvis olla täällä teille kirjottamassa mun onnellisuudesta, mutta kun mä tunnen suurta tarvetta kertoa teille siitä. En ärsyttääkseni, vaan ihan puhtaasti totuudenmukaisesti kertomaan, mitä mun elämään kuuluu. Jokainen määrittelee omassa päässään, mikä itselleen on tärkeetä. Jollekin se on se ainainen bloggaaminen, toiselle hurmaavat pikkujouluasut ja kolmannelle jotain muuta. Mulle se taas on se, että saan olla sen yhden tietyn ihmisen kanssa koko loppuelämäni. Mä en oikeesti toivo mitään muuta. Se on se, mitä mä eniten haluan.

Helppoahan se on löytää elämäänsä joku, mutta vaikeampaa on löytää se oikea ja pitää siitä kiinni.

Mä en aio epäonnistua.

4 kommenttia:

  1. Ihana postaus, nauti täysillä ja ihan varmasti oot ansainnut sen mitä pitääkin :) Älä turhaan mieti, että oonkohan mä nyt ansainnut koska SÄ OLET :D :) Nyt täysillä joulua kohden ja ihania päiviä :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista :) Kyllä mä tästä pikkuhiljaa rupeen iteki tajuamaan sen, että oon onneni ansainnu. Ja voi joulu, olisitpa jo täällä! Kiitos<3

      Poista
  2. voi että ihana postaus! nään niin paljon itteeni tässä, se on niin ihmeellistä miten paljon rakkaus muuttaa elämää ja omaa persoonaa ja saa ajan kulumaan niin ylinopeesti :) yhtäkkiä se 7 kuukautta venyy 2 vuodeksi ja 7 kuukaudeksi :) kiitos, tää oli eka postaus mistään blogista jonka jaksoin lukee loppuun asti piiiiiitkään aikaan :D hyvä ku oot onnellinen, toivon onnee teille vielä pitkäks aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon ollu korviani myöten rakastunu jo hyvän aikaa ja toivon, ettei tää tunne koskaan lakkaa. Ja todellakin, toi venyminen ajanmääreestä toiseen tapahtuu niin huomaamatta, suorastaan salassa. Tosi ihana kuulla, että pidit tästä postauksesta :) On aivan mahtavaa, kun onnistuu omalla onnellisuudellaan ilahduttamaan myös muita - jaettu ilohan on kaksinkertainen. Ja kiitos, niin mäki teille! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!