2012/10/19

i need your love

Ainoa asia mun elämässä, missä oon onnistunu epäonnistumaan, on mun unirytmi. Nytkin kello näyttää 2.20 ja tämä tyttö vain surffailee ympäri internetiä ilman minkään näköistä unihiekan murustakaan silmissään. Ehkä en kuitenkaan ole ainoa, joka samaisen asian kanssa kamppailee. Välillä kyllä tuntuu, että naurettavaahan tämä tämmöinen on, kun ei itseään saa kunnolliseen aikaan sänkyyn nukkumaan. Ja osaan mä siitä täällä paljon valittaa, mutta en sitten tapojani muuttaa. Taidan olla ihminen.

486933_101365326692078_636548928_n_large

Nyt syyslomalla on tullut tehtyä läksyjä vähän huonolla menestyksellä. Kolmen aineen tehtävät ja muut koulujutut odottavat tekijäänsä tossa pöydällä. Kyllä mä vielä joku päivä noihin kirjoihin tartun. Nyt ei kumminkaan vielä jaksa. Sen sijaan mä oon onnistunu kuluttaa aikaani hyvinkin leppoisasti löhöillen, dataillen ja leipoen. Noi kolme oikeastaan olikin mun syysloman to–do-listallani. Jes, onnistuin ja saavutin tavoitteeni. Hip hip hurraa!! Meillä oli maantieteessä läksynä myös tarkkailla syystaivasta: muuttuvaa kuuta sekä etsiä muutamia tähtiä, tähtikuvioita ja planeettoja. Mä en oo paljoo ulkona oleillu, varsinkaan yöaikaan. Sää on ollu karmee, vettä on tullu joka ikinen päivä ja ikävin osa syksystä lähenee nyt marraskuun saapuessa. Ei mua saa sillon vapaaehtoisesti ulos. Siispä oon tyytyny tutkailemaan näitä virtuaalimaailmaan jaettuja taivaskuvia.

X271060471293582090_zt78ohr6_c-285x285.jpg.pagespeed.ic.dnlbmbg6g8_large

Oonko kummallinen, kun jätin ykkösristeilyn väliin? Hmm, pohdin hetken. Tulen tulokseen, että en. Mielestäni tein oikean ratkaisun. Jäin mieluummin kotiin sen sijaan, että olisin mennyt muiden ikäisteni kanssa laivalle tekemään "siis jotain tosi hienoo, upeeta ja unohtumatonta!" He eivät tiedäkään, mitä unohtumatonta minä koin täällä kotona maailman tärkeimmän ihmisen kanssa sinä samaisena aikana. Ei kukaan voi koskaan kokea, tietää tai edes kuvitella, mitä meidän kahden välillä on. Joskus tuntuu, että se on itsellekin vaikeaa tajuta. Niin ihmeellisestä ja maailmaani mullistavasta asiasta puhun. Se, joka on joskus ollut syvästi rakastunut ja kiintynyt toiseen ihmiseen, tietää, mistä puhun. Toivon, että jokainen maailman ihminen saa osakseen tällaista onnea kuin minä. Tätä parempaa tunnetta ei olekaan.

Tumblr_mc40zagddc1rj4wjxo1_500_large

Rakkaat lukijat, kuten varmasti huomaatte, olen maailman huonoin ja hitain toteuttamaan minkäänlaisia haaste ym. -postauksia. Nytkin mulla on tämän tietokoneen tiedostoissa odottamassa jo useampi julkaistava haastepostaus, mutta eipä vaan ole tullut tehtyä. Toivottavasti se ei teitä kovasti haittaa, koska niitä varmaankin saatte odotella kauan :D

Kuulisin mielelläni kommentteja siitä, millainen tämä blogini teidän mielestänne on? Onko siinä jotain tosi kivaa, jotain tosi ärsyttävää, hauskaa, mukavaa, tylsää, mielenkiintoista, söpöä, turhaa, you name it... Olisiko jotain kehitysideoita? Asphyxiated on pysynyt nykyisessä asussaan jo aika pitkään. Tuntuuko teistä, että se tarvitsisi vähän päivitystä vai onko se ulkomuodoltaan hyvä ihan tällaisenaankin? Nyt paljon kommentteja satelemaan, olisi niin kiva kuulla teidänkin mielipiteitänne joskus!

Hyviä öitä!
Janna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!