2012/07/13

perjantai 13.

onceaperson:  Enter the world of Darkness
(www.showmehowtobeperfect.tumblr.com)


Miksi mulla on huono olo? Miks mulla on semmonen olo, ettei mikään huvita. Semmonen tunne koko kehossa, että ei kiinnosta paskan vertaa? Ei kiinnosta mikään, ei perhe, ei poikaystävä, ei tuleva kylpyläloma, ei muiden tunteet. Haluisin just nyt vaan koota kaikki mitä mulla on, yheks isoks särkyväks kasaks ja heittää sen kaikella voimalla päin seinää ja huutaa samalla niin kovaa, että kurkkuun alkais sattua , jotta kaikki pääsis ulos. Kaikki mun tavarat, mun muistot, suunnitelmat, tunteet, ajatukset.. Kaikki vaan kappaleiks ja sit vois alottaa uudestaan, ku mitään ei oo enää jäljellä. Pelkkiä sirpaleita. Mun sisällä, ja varsinkin niskassa ja otsassa, tuntuu pakottava tunne ja kehossa tuskainen kuumuus, joka kumpuaa mun mustuvasta sydämestä ja joka yrittää lyödä tasaisia lyöntejä jokaisen epätoivoisen ajatuksen lomaan.

Mua ahdistaa. Mua ahdistaa kaikki, mitä mun elämässä tapahtuu ja tulee tapahtumaan. Jopa mun menneisyys ahdistaa mua. Myös mun tulevaisuus pelottaa. Jännittää ihan sairaasti alottaa lukio. Ja varsinkin tommonen huippulukio. En oo tottunu siihen, että luokassa kaikki on yhtäkkiä yhtä hyviä ja jopa parempia ku minä. Sen takia toivon, että saan paljon hyviä, uusia ystäviä, ettei mun tarvitse ajatella että olen jotenkin muita huonompi, vaikka kaikki onkin äärimmäisen hyviä. Haluun semmosen yhteishengen, jossa voin olla ihan oma itseni, ilman että tunnen yhtään mitään tarvetta todistaa toisille osaavani jotain, koska kyllähän mä osaan...

Kesäloma on jo ainaski puolessa välissä (en oo uskaltanu laskea, missä mennään) ja haluaisin oikeesti vaan keskittyä tähän kesään ja siitä nauttimiseen. Mutta se ei onnistu. Ei esimerkiksi siks, koska saan joka puolelta muistutuksia muun muassa siitä, että lukiokirjat täytyy hankkia. Mä en vaan jaksais sitä nyt... Mun täytyy löytää joku, joka auttaa mua niiden löytämisessä ja hankkimisessa. Joku. Kuka vaan.

Vaikka mulle on annettu ja oon saanu kaikkea hyvää koko elämäni ajan, musta tuntuu silti että haluaisin paljon enemmän. Ja samalla musta tuntuu, että mun halut ja pyynnöt on kohtuuttomia. Mullahan on jo niin paljon, enkä tarvis yhtään enempää mitään. Ja tarkotan nyt sekä konkreettista materiaa että elämyksiä, kokemuksia, tunteita... Miks mä ees kuvittelen, että mun pitäis saada jotain lisää. Haluisin esimerkiks viettää enemmän aikaa mun poikaystävän kanssa - paljon enemmän. Haluisin vaan olla sen kanssa koko ajan. Haluisin takertua siihen ja pitää kiinni aina. Mutta en mä voi. Sillä on oma elämä, omat jutut ja harrastukset, joihin menee aikaa. Me asutaankin jonkinmoisen matkan päässä, joten en voi vaan lähteä tapaamaan sitä kun huvittaa. Siks täytyy aina suunnitella etukäteen ja tarkasti, että mikä päivä ja mikä kellonaika. Mua surettaa se niin paljon, etten pysty elää spontaanisti. Puhuisin varmasti tästä mun ahdistuksesta mun poikaystävän kanssa, jos se vaan vastais mun viestiin. Me nähtiin tänään päivällä ja mulla oli tää sama kumma olo sekä ennen että jälkeen sen tapaamisen. Mua pelottaa, mitä tästä kaikesta tulee. Mua pelottaa, että joku mun asia johtaa siihen, että menetän tänki tärkeen ihmisen mun elämästä. Niinku oon menettäny yhen toisenki jo. Now with that person we're just starngers with memories...

Mä pelkään aina, että mä teen jotain väärin ja se johtaa johonkin ikävään loppuun. Siinä on ehkä yks syy, miks oon aina ollu niin hiljanen ja yrittäny olla ystävällinen kaikille, etten vaan pilais mitään. Tottakai mun iloisuuteen on monia muitakin ihania ja positiivisia syitä, mutta nyt mun päätä verhostaa tummanharmaa pilvi, joka saattaa räjähtää salamoihin tai rankkasateeseen, joka hukuttaa mun ikävät ajatukset ja tuntemukset alleen - sekä myös mut... Mä pelkään epäonnistumista. Toisaalta osaan myös nauraa omille mokilleni. Myös siks mä mietin, mikä mua vaivaa. En mä oo tämmönen.

...

Mulla on niin paha olo! Semmonen olo, että tuntuu että voisi oksentaa sen kaiken pahan olon ulos. Se on pala mun kurkussa, joka säteilee aivoihin ja lamaannuttaa sen mustilla viesteillään. Haluun tästä eroon! Auttakaa mua.. Mitä mun pitäis tehdä, että voisin taas tuntea oloni hyväks ja olla se sama iloinen ja postiivinen minä, joka uskoo ja tietää selviytyvänsä kaikesta tavalla tai toisella. Mitä mä teen..?



Kunpa edes toi yks vastais...

6 kommenttia:

  1. Kaikilla on välillä tommosia tuntemuksia, ne menee vaan ajan kanssa ohi kun tekee jotain ja ajattelee jotain muuta, itellä on tosi paljon auttanu päiväkirjan kirjottaminen kun kaikki ajatukset saa purkaa sinne.

    Poikaystävän kanssa sama homma. Niitäkin tunteita välillä tulee, ja niistä selviää puhumalla, munkin poikaystävä vastaa aina viestiin vaikka siinä kestäiskin kauan. Ja meillä sentään on välimatkaa se 600km ja hyvä jos nähään ees kerran vuodessa. Se vahvistaa suhdetta kun sen eteen oppii tekeen töitä yhessä ja kestään yhessä sen ikävän. Skype ja mese ja webbikamerat on hyvä keksintö siihen tarkotukseen.

    Etkä oo ainoo jota jännittää hirveesti mennä lukioon, tosin ite oon jo hankkinu kirjat. Jamera on tosi hyvä kauppa niiden hankkimiseen, saa hyväkuntosia käytettyjä suht halvalla, ja jos ei oo myymälää sun lähellä niin niillä on nettikauppakin, jamera.net

    Oli pakko kommentoida, vaikkei silleen tunnetakaan mutta toivon että musta oli apua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi et tiedäkään kuinka paljon susta oli..! Tosi paljon kiitoksia noista rohkasevista sanoista.

      Ihailen sitä että ootte saanu suhteenne toimimaan, vaik välissä onki niin paljon matkaa (mulla ja mun poikaystävällä ei ees oo mitään tohon verrattuna..). Ja ihanasti sanoit tosta ikävästä ja sen yhdessä kestämisestä :) Kiitos myös tosta lukio-osasta, minkä kirjotit. Just tollasta oon iteki pohtinu, mut nyt vaan sekalaiset ajatukset vei osan pois järjestä.

      Kiitosta vielä kerran!
      (Ja hyviä uutisia löytyy jo nyt heti: pääsin taas juttelemaan herra Tärkeen kanssa ku huomas mun viestit :))

      Poista
    2. Mukavaa että olin avuksi :)

      Poista
  2. luin tekstin kaksikin kertaa läpi ja haluaisin kommentoida jotain tosi rakentavaa ja jotain mikä helpottais sun fiilistä.. Pää tuntuu vaan tässä kohtii tietty aika tyhjältä. Itellä auttaa se että, lähtee lenkille. Rääkkää ittensä ihan piippuun ja itkee. sen jälkeen juoksee taas ja sitten rauhottuu vaikka saunassa ja venyttelee. Otat suklaata viereen ja kirjotat listan asioista jotka on hyvin sun elämässä ja jotka on huonosti. Sitten kirjotat samalle paperille miten ne huonot asiat voisi ratkaista hyvien asioiden avulla ja ottaa tavoitteeksi tehdä jotain niiden eteen. KOKEILE! auttaa oikeesti fiilistä:-) kuullostaa varmaan tosi terapeuttiselta ja sekopäiseltä... mutta gotta try!

    hope so vastaat helpottiko sun olo!:-)
    PS. ihana blogi, seuraaan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tosi paljon kiitoksia kommentista ja vinkistä :) Ehkä mä sitten ens kerralla kokeilen tota tekniikkaa, kun tulee paha olo. Vaikuttaa nimittäin aika tehoavalta. Mut onneks nyt mulla on kaikki taas hyvin :))

      Ja kiva kuulla että tykkäät tästä blogista ja seuraat tätä :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!