2012/05/14

something psychological

Mä tiiän, että monia varmasti ärsyttää se, että mä en melkein ikinä kirjoita mun blogiin mitään juttuja. Ainakaan tähdellisiä. Yleensä jos kirjotan, ni se kertoo joko koulusta tai koulusta tai sitten koulusta. Emmä oikeen sitten tiiä, mistä mun pitäis kirjottaa, ku koulu nyt just on se juttu, joka mun elämässä on suurin pakote (oikei, velvollisuus). Mut hipheijaa, eihän tässä oo enää ku vaan kolme viikkoo kesälomaan! Mun peruskoulu lähenee loppuaan. Ja se on semmonen asia, jota en ois uskonu tapahtuvan vielä pitkään aikaan.

553510_289404261150750_195530220538155_606626_699398646_n_large

Et onks tää sitä outoo kuvitelmaa, että peruskoulu oikeesti vois joskus loppuaki? Onks semmonen ees mahdollista? Oppivelvollisuus sitoo itteensä niin lujasti, että nyt ku se (viimein) 9 vuoden kuluttua päättyy, olo tuntuu tosi, tosi tyhjältä. Tossa ku oottelen pari viikkoo kesäkuusta, että oonko päässy mihinkään lukioon, mulla ei oikeesti oo mitään opiskelupaikkaa minne mennä ens syksynä. Ei siis yhtään mitäään. Ei mulla oo kertaakaan viimesen yhdeksän vuoden aikana ollu tällasta tilannetta. Aina on tienny, minne taas mennään tulevana syksynä. Mä vihaan epävarmuutta ja just sitä tää yhteishaun tuloksien odottelu on. Mä uskon, et aika moni voi samaistua mun tunteisiin.

559381_358031047594598_100001631162685_960859_1107469196_n_large

Viime aikoina oon ruvennu pohtii, että minkälaisen kuvan mä oikeesti annan ittestäni tässä blogissa. Millasen ihmiset mut näkee, mitä ne ajattelee musta? Tän blogin perusteella vois päätellä, et ei mulla oo elämässäni mitään muuta kuin koulua. Johtuu ihan siitä, että koulustahan mä tänne kirjotan, enkä mistään muusta mun elämään kuuluvasta. Ja niinku näkyy, mä teen niin nytkin. Ehkä siks mä oon jättäny kaiken muun vähänkään enemmän ponnisteluja vaativan bloggaamisen pois just sen takii, että koulusta kirjottaminen on niin helppoa. Se on joka-arkipäivänen rutiini, se tulee ja menee ja vie mennessään. Mun pitäis kirjottaa jostain muustakin. Toisaalta mä en haluun kertoo ittestäni liikaa täällä blogissa, joten mikä neuvoks? Niin monet kirjottaa just elämästään, kaikista niistä pienistä iloista ja suruista, jotka tekee elämästä elämisen arvoisen. Ja mulki lukee tos Me-kohdassa että "blogging about those little things that make life special". Ei hitto, ketä kaikkii mä oikeen yritän huijata? Lukijoita, koko saakelin yhteiskuntaa? Mua varmaan eniten... Ei hirveesti naurata. Joten oisko kellään mitään hyviä postausideoita, joista tällanen yksityisyytensä-menettämiskammoinenkin selviäis? Kaikkia ideoita otetaan vastaan!

xoxo Janna

2 kommenttia:

  1. Monia ärsyttää, no jos ärsyttää nii eipä niiden sitten tarvitse tätä sun blogia lukea. Ja no jos mun mielipiteet auttaa nii kyllähän sä yhes vaihees (tiät kyl mis) kirjotit et kuinka sun elämä on täydellistä ja onnellista,. Sä voisit kertoo vaik sun mielest parhaista kirjoista tai mitä teet kavereiden kans, tykkäätkö vaikka leipoa ja mitä. Kaikesta, siis ihan kaikesta mitä toivot et kesä tuo. Apua empä tiedä tuosta oliko apua D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl toi autto, piristi mun päivää :) Nyt ku kesä tulee ni rupeen varmaa postailee just vähä ilosemmista asioista ja enemmän. Ja kiitti hurjasti ideoista :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!