2012/05/27

my point of view

Hymy

Hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon.
Se rikastuttaa häntä, joka sen saa,
muttei tee antajaansakaan köyhemmäksi.

Se kestää vain hetken,
mutta joskus sen muisto säilyy ikuisesti.

Kukaan ei ole niin rikas ja vaikutusvaltainen,
että pystyisi tulemaan toimeen ilman sitä,
eikä kukaan ole niin köyhä,
ettei se voisi häntä rikastuttaa.

Se tuo levon väsyneille, ilon lannistuneille,
auringonpaisteen murheisille
ja on luonnon vastamyrkky kaikkiin huoliin.

Siitä huolimatta sitä ei voi ostaa, kerjätä, lainata tai varastaa,
sillä toisinaan sillä ei ole kenellekään mitään arvoa,
ellei sitä lahjoita pois.

Jotkut ihmiset ovat liian väsyneitä hymyilläkseen,
hymyile sinä heille, sillä kukaan ei niin suuresti
tarvitse hymyä kuin hän,
joka itse ei enää jaksa hymyillä.

Tuntematon

Tumblr_m4zgxfiukg1qj065bo1_500_large
Finger-love-hug-art_large
Tumblr_m4l2tbx9hh1r31679o1_500_large
Tumblr_m1lmqazgxu1r9ggrvo1_500_large
Blogger-image-1862619744_large
Tumblr_m4npl09obh1qkyi67o1_500_large
224265256414090439_jjmxz9rd_c_large
522974_358108667576533_503769776_n_large
480546_150383518428706_100003711762798_202763_2009611894_n_large

Se on kuulkaa ihmiset semmonen asia, että jos ette hymyile niin ette myöskään saa hymyjä itsellenne. Mä oon jo suhteellisen pitkään halunnu tehdä postauksen hymystä ja hymyilemisestä ja nyt ku löysin sattumalta ton mietelmän yhdestä blogista (www.simplehappiness-minna.blogspot.com) ni päätin että nyt tai ei koskaan!

Mulla taitaa olla minipostaus, jossa on kuva kukasta ja sen otsikko on "smile, it can save someone's day". Mä tein sen postauksen semmosena päivänä, jollon olin saanu ihanan hymyn eräältä tärkeältä henkilöltä ja se hymy todellakin pelasti mun päivän. Sen ja monen muun hymyn ansioista mä kutsun tätä henkilöä nykyään mun rakkaaks..<3 Eli hymyileminen ei vaan oo iloinen ilme kasvoilla, vaan myös keino saada elämäänsä jotain tosi arvokasta.

Mä muistan olleeni aina iloinen ja hymyileväinen ihminen, mutta varsinaisesti mä tajusin hymyn voimakkuuden, ku olin hiihtolomalla Lanzarotella. Etelä-eurooppalaiseen tapaan siellä ihmiset hymyilee kaikille – niin tutuille kuin tuntemattomillekin, menee juttelemaan ja keskustelut syntyy ihan tyhjänpäiväisistäki asioista. Olin onnellinen, ku sain hymyillä niin paljon. Mut sit tulin takas Suomeen. Aika ikävää oli tajuta se, että ekana kouluaamuna sen loman jälkeen, kun hymyilin eräälle vastaantulevalle rouvalle tämä vain katsoi minua hetken kummallisesti ja painoi kasvonsa äkkiä takaisin kohti kengänkärkiään. Ei edes yritystä hymyillä. Edes ystävällisyydestä! Oon vastaisuudessakin saanu kokea tämmösiä kummallisia hetkiä, kun tämmöinen nätti pieni tyttö on hymyillyt täysin tuntemattomille ja saanut kummaksuvia katseita. Kuinka me suomalaiset voidaankin olla niin tuppisuita..! Bussipysäkillä täytyy seisoa yksin ja katsella varpaitaan. Sehän ois ihan kamalaa, jos joku tulis vaikka puhumaan jotain säästä tai kehumaan sun paitaa. Sitten bussissa on aina pakko mennä istumaan yksin ikkunan viereen, jossei siellä ole tuttuja mukana, joiden kanssa voisi keskustella ilman että joutuis tekee uusia kontakteja. Kadullakin ihmiset vaan kävelee jokainen omaan suuntaansa, mieluusti katse maassa ja mahdollisimman nopeasti. Tämmönen käytös on niin ominaista suomalaisille, että ihan oksettaa. Ei ihme, että meistä puhutaan jurona ja ujona kansana.

Kans yks innostus tän postauksen kirjottamiseen löyty Hesarissa olleesta artikkelista (HS to 3.5.2012 "Bussissa ei paljon puhuta"). Tän kyseisen artikkelin oli kirjottanu Helsingin Sanomien Nuorten ääni -toimituksen toimittaja Anni Petäjä, joka on kans ihan samoilla linjoilla mun kanssa tän hymyilemisen suhteen. Eiks vanhemmat ihmiset kiinnitä tämmöiseen ystävällisyyteen huomiota, ku me nuoret ollaan otettu asia puheeks? Artikkelissa puhutaan just näistä samoista asioista, joita mä oon tässä pohtinuki. Mä en oikeen tiiä, mitä voisin tehdä sen suhteen, että suomalaiset pääsis tästä hymyilemättömyydestään. Ja sit ku hymyillään, ni se tapahtuu vaan ystävien seurassa ja "ilo ilman alkoholia on teeskentelyä". Outoa, että Suomi on jossain tilastojutuissa arvioitu yheks maailman iloisimmista maista ja silti meillä on korkeimmat itsemurhatilastot..(?) Pistääkö ehkä vähän ihmettelemään?

IHMISET HYMYILKÄÄ!! SE ANTAA JA TE SAATTE SIITÄ NIIN PALJON! ETTEKÄ TAJUU, ENNEN KUIN OOTTE ITE KOKEILLU! :D Voin taata, että jos meette bussissa istumaan jonkun kivannäköisen ihmisen viereen ja alotatte keskustelun, ni teiän päivästä tulee niin paljon hauskempi. Eikä välttämättä oo ees pakko tavata tätä henkilöä uudestaan jos vaikka möhlii jossain, mut jos molemmat kiinnostuu ni siitähän voi syntyä vaikka mitä! :D Ja sitä paitsi hymy kaunistaa kasvot!

Että tämmönen mielipidepostaus. Kertokaa ihmeessä, mitä piditte ja muistakaa hymyillä! ;D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!