2012/05/20

take me back to my childhood

Tumblr_m35g4wkz1x1qe4bw2o1_500_largeTumblr_m3qiyoim9k1qhdndmo1_500_large424852_2734425567147_1452544214_3415135_65682202_n_large
Tumblr_lrxf9qk7kh1r3asw2o1_400_large



Se, joka väittää, ettei tossa musiikissa ole jotain taianomaista, on jotenkin päästään sekaisin. Se on tosi ihmeellistä huomata, että ne asiat, jotka on aina kuulunu lapsuuteen (mulla varsinkin Muumit) rupeekin yhtäkkiä kuulumaan nuoruuteenkin. Mä ymmärrän esimerkiks Muumeja nyt isompana täysin eri tavalla kuin sillon pienenä. Ne koskettaa. Saa mut tuntemaan itseni taas lapseksi. Saa ajattelemaan asioita monella eri tavalla. Rikastuttaa mun elämää. Muumeissa on jotain, joka jaksaa kiehtoa. Kaikki menneisyyden asiat on noussu mulla mieleen, ku oon tajunnu, että mä oon kasvamassa isoks. Siksi, joksi lapsena aina haaveili. Että jo kasvaisi isoksi. Sitä näki itsensä aina muita pienempänä. Kaikki oli isoja ja sai tehdä mitä halusi. 16 vuoden ikäkin kuulosti ihan sikaisolta, ihan kuin ois jo aikuinen. Mä oon tajunnu, että 16-vuotias on vielä tosi kaukana aikuisuudesta. 16-vuotias on vielä täysi lapsi. Se on sillä rajalla, että vielä voi tuntea itsensä lapseksi, mutta on todellisuudessa tulossa isoksi. Lapsuus jää taakse ja aikuisuus alkaa. Mut onneks siihen on vielä aikaa, ku sanoinhan, että 16-vuotias on vielä lapsi. Saan edelleenkin olla kotona ja musta huolehditaan. Silti saan jo maistaa mitä aikuisuus tuo tullessaan. Ihmissuhteet ja työ.., nää ja monet muutki asiat valmistaa nuoria aikuisuuteen. Lukio häämöttää. 9 vuoden takainen menneisyys peruskoulussa on takana. Mä jään kaipaamaan niin paljon niitä aikoja. Kaikkea on sattunu ja tapahtunu. On ollu hyviä ja huonoja hetkiä – en vaihtais niistä yhtäkään. En siis kadu niitä hetkiä, jotka ois voinu tehdä toisin. Oon ylpeä niistä hetkistä, jollon mä loistin. Jos mä voisin muuttaa niitä hetkiä mun elämässä, en mä olis mä, joka nyt tässä kirjottelee tätäkin postausta. Oisin joku ihan muu, en haluais olla kukaan muu kuin minä itse. Joskus vaan tuntuu siltä, että voisi purskahtaa itkuun ja nauramaan yhtäaikaa. Mä haluan kokea paljon. Ja elämä vaan on liian lyhyt aika hukattavaks.



"Eilistä ei saa takaisin,
huominen tulee ajallaan.
Elä siis tämä päivä
parhaalla mahdollisella tavalla."


xoxo Janna

Ps. Pienenä mä ajattelin, etten ikinä hanki Muumi-mukia, ku kaikilla oli jo niitä. Liian mainstream-juttu. Mut sitten mä tajusinkin, että mitä väliä! Jos mä haluun Muumi-mukeja, ni mähän hankin Muumi-mukeja. Ihan sama, vaikka niitä on jo varmaan miljoonilla, who cares. En tuntis itteäni suomalaiseks, jos mulla ei olis yhtäkään Muumi-mukia. Piste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!